Heikko koulutuspolitiikka vie pohjan yrittäjyydeltä

Teksti on julkaistu kirjoittajan lyhentämänä, toimituksen edelleen tiivistämänä ja toimituksen otsikoimana Helsingin Sanomissa 16.5. http://www.hs.fi/mielipide/a1431660022164?jako=c706809a3eb8927d587ff33a0fe57419&ref=fb-share

Helsingin Sanomien (11.5) “Työn voi luoda myös itse” –artikkeli kannustaa nuoria yrittäjiksi. Artikkeli mukailee jo mantraksi muodostunutta yrittäjyyshypetystä. Yrittäjyyspuheenvuoroissa korostetaan nuorien yrittäjien menestystarinoita ja trendikästä, vapauksia luovaa tapaa tehdä työtä. Start up -yrityksiä on luonnehdittu Suomen pelastukseksi vaikeassa taloustilanteessa: “vain yrittäjyydellä Suomi nousee”. Kun työttömyys on kasvanut, myös yhä useampi harkitsee yrittäjäksi ryhtymistä. Tähän on myös julkisessa keskustelussa haluttu kannustaa, koska “uudet työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin”.

Keskustelussa annetaan usein kuva, että yrittäjyys on helppoa, “asenne ratkaisee”[1]. Kun menestymisen tieksi rakennetaan yksilölliset ominaisuudet kuten “positiivinen asenne”, siirtetään näkökulma pois siitä, että työttömyydessä on kysymys myös rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. Samantyyppisestä retoriikasta oli kysymys, kun perussuomalaisten Kimmo Lahtinen kommentoi nollatuntisopimuksia: “Kyllä kunnon työmies aina töitä saa. Ei nollatyösopparit tunnu olevan ongelma kuin kusipäille.” Kun työmarkkinoiden ongelmat sysätään yksilöiden vastuulle viedään pohja myös järjestäytymiseltä.

Yrittäjyyteen liittyvät riskit jäävät usein mainitsematta. HS:n artikkelissa Okko Karvonen on perustanut menestyvän yrityksen, joka mm. pesee ikkunoita. Tämä on hieno asia, varsinkin Okolle. Keskustelussa kuitenkin hämärtyy herkästi kokonaiskuva eli esimerkiksi se, miten paljon markkinoilla jo on ikkunanpesijöitä. On vastuutonta rohkaista nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä ilman ymmärrystä markkinoista, kysynnästä, työehdoista tai yrittäjyyden riskeistä. Usein yrittäjyyttä helpottaa lähipiirin apu tai kokemus, mutta kaikille tällaista strategista tietoa ei periydy.

Koko yrittäjyysbuumi alkaa kuulostaa uudelta kultakuumeelta tai torpparikaudelta, jossa yksilöt työn puuttuessa kilpailevat toisiaan vastaan tavoitellessaan menestystä. Kun taloustilanne on heikko ja kysyntä laahaa, joutuvat yrittäjät kilpailemaan yhä niukemmista markkinoista. Pirstaleinen pienyrittäjäkenttä on järjestäytymätön toisiaan vastaan taisteleva ihmisjoukko. Moni yrittäjä on käytännössä edelleen työntekijän asemassa, mutta vailla heille kuuluvia oikeuksia ja sosiaaliturvaa.

Yrittäjyyttä tarvitaan. Kaikki yrittäjyys ei kuitenkaan itsestään luo uutta työtä, vaan tarjontaa ja kilpailua olemassa oleville markkinoille. Jos Suomessa todella halutaan nousta yrittäjyydellä tulisi koulutukseen ja tutkimukseen tehdä investointeja, jotta kyettäisiin joskus vielä Nokian kaltaisiin läpimurtoihin. Näin saavutetaan sellaista yrittäjyyttä, joka tulevaisuudessa voi työllistää ja luoda mahdollisesti uutta markkinaa ja uutta työtä. On eri asia luoda uudenlaisia markkina-alueita tai laajentaa olemassa olevia markkinoita, kuin tuoda samoille markkinoille lisää tarjontaa.

Suomessa tarvitaan laadukasta perus- ja soveltavaa tutkimusta, ammattitaitoista työväkeä, joka kykenee tarjoamaan ja tuottamaan tuotteita markkinoille sekä investointeja, jotka hyödyntävät innovaatiota kestävällä tavalla. Uutta työtä luovat investoinnit ja innovaatiot, jotka kehittävät uusia markkinoita. Näin saadaan aikaan uutta talouskasvua.

Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että jos nykyinen koulutuspoliittinen linja jatkuu, ei tulevan sukupolven nuorilla ole mitään uutta tarjottavaa. Koulutus polkee paikallaan niukoilla resursseilla ja muuttuu pahimmillaan vain pienen homogeenisen eliitin touhuksi. Suomessa koulutuksesta ja tutkimuksesta on leikattu viime vuosina suhteessa saman tasoisesti kuin Kreikassa. Innovatiivisuutta ei myöskään nosta hyvinvointipalveluista leikkaaminen. Luovuus edellyttää turvaa ja liikkumatilaa. Suomi ei nouse yrittäjyydellä itsessään vaan innovaatioilla: koulutuksella, tutkimuksella ja investoinneilla.

Kaiken kaikkiaan, yrittäjyys ei saa olla prekarisaation oikeuttamisintituutio vaan yrittäjyyden riskit ja oikeudet tulee tiedostaa ja politiikalla näitä riskejä tulee pyrkiä pienentämään. Tarjonnan lisääminen ei itsessään lisää menestystekijöitä tai uutta työtä, vaan lisää kilpailua olemassa olevilla markkinoilla. Kestävä tie on investoida innovaatioita synnyttäviin tekijöihin kuten koulutukseen ja tutkimukseen sekä luoda mahdollisuuksia tukemalla kestävän kehityksen yrityksiä, joiden on mahdollista saavuttaa uusia markkina-alueita ja synnyttää uutta työtä.

Lue lisää: http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-2000000926632.html

http://tamapaiva.blogspot.fi/2015/06/yrittajafetissi-yrittajaksi-vaikka.html


RECENT POSTS

ARCHIVE