Olemme ajautuneet luonnontilaan

Teksti julkaistu myös Debatissa 4/2014

Ihmisluonto on aina raaka, itsekeskeinen ja omaa etua tavoitteleva. Ihminen on homo economicus, joka pyrkii aina rationaalisesti maksimoimaan oman etunsa. Englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin mukaan ilman järjestäytynyttä ja säädeltyä yhteiskuntaa ihmiset elävät sekasortoisessa, väkivaltaisessa ja raa’assa luonnontilassa. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan koskaan perusteta yhteisen vaan oman edun vuoksi. Ei ole edullista elää epävarmuuden ja epäluottamuksen tilassa; se estää mahdollisuuden taloudelliselta toimeliaisuudelta, työltä ja hyvinvoinnilta.

Ihminen, väkijoukko ja yhteiskunta

Toisin kuin usein luullaan, Hobbesin luonnontila ei ole todellinen historiallinen yhteiskuntavaihe, vaan teoreettinen abstraktio, negaatio ihmisen sivilisaatiolle. Luonnontila on barbaaristen ihmisten sekava, uhkaava ja väkivaltainen dystopia, jossa vallitsee vahvimman oikeus. Sen ongelmat johtuvat ihmisluonteesta. Maksimaalisen hyödyn periaatteen mukaisesti ihminen pyrkii tavoittelemaan etua itselleen tai läheisilleen. Luonnontilassa, jossa ei ole yhteisiä sääntöjä tai sääntelyä, vallitsee vain sekasortoinen “kaikkien sota kaikkia vastaan”.

Eläminen sekavassa ja epävarmassa väkijoukossa lisää ihmisten epäluottamusta toisiinsa. Tämä ruokkii moraalittomuutta ja häikäilemätöntä oman edun tavoittelua. Hobbesin mukaan ihminen ei ole luonteeltaan paha, vaan käytökseen johtaa epävarmuuden ja pelon aiheuttama tahto selviytymiseen.

Pelko johtaa konflikteihin

Pelon aiheuttaja ei välttämättä ole yksinkertainen kappale vaan se voi olla monimutkainen mielikuva. Tällainen voi olla talouskriisi, työn menetys tai häpeä. Tuntemattomasta syystä aiheutuva pelko johtaa ihmisyhteisössä kaoottiseen liikehdintään. Luonnontila on epämääräinen jännittynyt tila, joka voi ajautua konflikteihin, jotka voivat pahimmillaan levitä koko yhteisöön sekä kärjistyä väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.

Luonnontilassa menestyviä ihmisiä, heidän käyttämiään asioita (strategiat, elämän valinnat, konkreettinen materia) tai ominaisuuksia ihaillaan ja halutaan itselle oman itsen suojelemiseksi. Tämä aiheuttaa rikoksia, joita ei luonnontilassa kyetä hillitsemään oikeusjärjestelmän puuttuessa tai ollessa vajaa. Siksi luonnontilassa vallitsee jatkuva epäluottamus, sillä sääntöjen puuttuessa vallitsee vahvimman oikeus. Vahvimman ominaisuuksia voivat olla älykkyys, sosiaaliset, taloudelliset tai kulttuuriset resurssit ja status.

Nationalismi, äärioikeistolaisuus, rasismi; individualismi, veroparatiisit, sääntelyn purku; epävarmuus, levottomuudet, sota ovat kaikki ilmentymiä aikamme luonnontilaan ajautumisesta.

Uusliberalismi ja sääntelyn purkaminen

Globaalissa sääntelemättömässä taloudessa epävarmuus ja luottamuksen puute ajavat lyhytjänteisen edun tavoitteluun ympäristön, ihmisten ja pitkän aikavälin taloudellisen toiminnallisuuden kustannuksella.

Koska luonnontila on prekaarisuuden, epävarmuuden ja epäluottamuksen tila, Hobbesin mukaan kaikki pitkäjänteinen taloudellinen toiminta näyttäytyy siellä mahdottomana ja päätöksenteko on lyhytnäköistä. Epävarmassa olotilassa ei ole sijaa yrittelijäisyydelle, koska sen hedelmällisyys on epävarmaa.

Ilman tulevaisuuden horisonttia ei ole myöskään työtä. Luonnontilassa ei ole yksityisomaisuutta, koska kuka tahansa voi viedä toisen hallussa olevan ilman seurauksia, sääntöjä kun ei ole. Suurin este taloudelliselle toiminnalle on pelko oman työn kannattamattomuudesta. Pohjimmillaan tämä ilmenee muiden, tuntemattomien ihmisten pelkäämisenä. Niin kauan, kun ihmiset pelkäävät, he eivät myöskään kykene toimimaan rationaalisesti. Erilaiset mimeettiset liikkeet, kuten huhut, juorut ja epäluulot saavat ihmiset tekemään harkitsemattomia lyhyen aikavälin ratkaisuja. Esimerkkinä tästä toimivat muun muassa katupartiot tai rasismi. Pelko ja mimeettiset liikkeet johtavat suvereniteetin vastaiseen käytökseen, mikä rikkoo yhteiskuntasopimuksen.

Globalisaatio odottaa uutta yhteiskuntasopimusta

Hobbes ratkaisee luonnontilan ongelmat perustamalla yhteiskuntasopimuksella oikeusvaltion, jossa ihmiset luovuttavat oman käden oikeutensa suvereniteetille. Joten jospa lopetetaan tämä sääntelyn purkaminen! Euroopassa oletaan olemaan jo kovalla vauhdilla luonnontilassa.

Vapaakauppaneuvotteluissa pyritään luomaan uusliberaalin maailmankuvan mukaisesti mahdollisimman sääntelemätön ympäristö, mikä hyödyttää vain ylikansallisia pääoman edustajia ja suuryrityksiä sen sijaan, että luotaisiin maailmanlaajuinen yhteiskuntasopimus, jolla luodaan yhteiskuntaa ylläpitävä sääntelyjärjestelmä. Riskinä on erityisesti se, että julkiset palvelut avataan suuryritysten voitontavoittelulle.

Koska kansallinen tila on globalisoituneessa maailmassa muuttunut kansainväliseksi, aiemmat säännöt ja kansalliset yhteiskuntasopimukset eivät enää toimi. Sääntöjen ollessa epäselvät ajaudutaan epävarmuuden tilaan ja ihmisluonto pääsee valloilleen. Sääntelemättömässä globalisaatiossa vahvimpien oikeus voittaa aina. tapahtuva resurssien kasaantuminen . Ihmiset ihailevat menestystä ja pyrkivät saavuttamaan saman säilyttääkseen elinehtonsa, sosiaaliset kasvonsa ja sosiaalisen piirinsä – eli oikeutuksen omalle olemassa ololleen.

Lähteet: Jakonen, Mikko: Thomas Hobbes ja pelon taloustiede. Poliittinen talous 1/2013.

Hobbes, Thomas: Leviathan. Vastapaino. Tampere 1999.