SONKin varapuheenjohtajavaaliteema: Uussosialidemokratia
Sosiaalidemokraattiset arvomme perustuvat lähtökohtaisesti ajatuksille tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja sivistyksestä. Nämä käsitteet eivät tarkoita nykyisessä jälkimodernissa informaatiokapitalistisessa yhteiskunnassa enää mitään ja samaan aikaan montaa asiaa.
Uussosialidemokratia haastamaan uusliberalismin
Sosiaalidemokratia perustuu yhteiskunta-analyysiin. Sen pohja on yhteiskuntafilosofiassa, talousjärjestelmäanalyysissä ja yhteiskuntasopimus- ja oikeusvaltioteoriassa. Ajatuksena on luoda järjestelmä, jossa riippumatta taustasta tai elämäntilanteista jokainen voi tavoitella ja elää itselleen mielekästä elämää. Talousjärjestelmä on rakennettava niin, että raha kiertää, jotta jokainen voisi kartuttaa hyvinvointia. Työtä tulee rakentaa yhdessä, jolloin työmahdollisuuksiin on investoitava. Koulut ovat sitä varten, että kansalainen voi saada sellaiset tiedot ja taidot, että peruskoulutuksen jälkeen hän on kykenevä ymmärtämään mahdollisuutensa vaikuttaa yhteiskunnassa, sekä kykenevä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon eli demokratiaan. Tärkeintä on, ettei pääoma kasaannu kohtuuttomasti, jottei luokkaeroja syntyisi. Ja, että sivistys saavuttaa jokaisen yksilön, jokaisen voidessa olla itsemääräytyvä. Hyvinvointi ja kehitys tulee perustua argumentoituun ja yhdessä rakennettuun sääntöjen puitteissa toimivaan yhteiskuntaa.
Tämä kaikki kuulostaa utopialta tässä kilpailutalouteen perustuvassa kapitalismissa. Olemme kuitenkin kohdanneet samat ongelmat aiemminkin hieman eri muodoissa: varallisuuden ja tietoisuuden kasautuminen sekä epämääräisten työmuotojen yleistyminen. Nämä luovat pohjaa luokkaerojen kasvulle ja vallan kasautumiselle. Sosialidemokratialla on teoria ja välineet, joilla haastaa nyky-yhteiskunnan yksiääninen taloususko, joka toistaa taloudellista tehokkuutta, näennäistä valinnanvapautta ja kilpailua toisiaan vastaan.
Viimeiset vuosikymmenet vallinnut uusliberalistinen ilmapiiri – hegemonia, on käännettävä tarjoamalla sosialidemokraattiselle yhteiskunta-analyysille pohjautuva talousjärjestelmä, jonka pohjana on pohjoismainen hyvinvointivaltio. Emme nouse , jos emme tarjoa selkeää vaihtoehtoa ja haasta julkisen keskustelun uusliberalistia lähtökohtia.
Uuden työn muoto – prekariaatti
Aikanaan sosialidemokraatit olivat vapauttamassa torppareita ja parantamassa työläisten oikeuksia. Nykyajan torppareita ovat prekaarit: epäsäännöllisissä työsuhteissa muita huonommilla työehdoilla työskentelevä luokka. Heitä ovat muun muassa pätkätyöläiset, nollatuntisopimussuhteessa olevat, pien- ja mikroyrittäjät, itsensätyölistäjät, pakkoyrittäjät ja freelancerit sekä apurahatyöläiset. Perinteisten kokopäiväisten vakituisten työsuhteiden rinnalle on muodostunut uudenlainen luokka, joiden työehdot ja sosiaaliturva ovat riittämättömät. Trendikäiden alojen ja jakkupukutoimistoalojen sekä haalaripukuisten tehdastyöläisten eroa ei yhteiskuntaluokissa ole.
Työelämän pirstaloituminen ja epävarmuus koskettavat kaikkia aloja tietokykytyöläisistä kaupan kassaan, palveluduunariin ja teollisuuden haalarityöläiseen. Epävarmuus ja kilpailu työn jatkumisesta ajaa ihmiset stressiin, vähentää työssäjaksamista ja heikentää kansantalouttamme. Erityisen ongelmallinen ilmiö on epävarmuuden lisääntyminen, kun asunnon hankkiminen tai perheen perustaminen eivät ole kaikille aitoja mahdollisuuksia, työelämästä johtuvan taloudellisen epävarmuuden takia.
Leikkauspolitiikasta investointitalouteen
Julkisen sektorin kannattamattomuudesta puhuminen on muodostunut mantraksi. Ratkaisuksi tehokkuusongelmiin tarjotaan palveluiden yksityistämistä, jolloin sekä käyttäjät että rahavirrat siirtyvät entisestään yksityiselle sektorille. Julkinen sektori kurjistuu ja muuttuu vieläkin tehottomaksi, jolloin ratkaisuksi tarjotaan lisäleikkauksia sekä lakien muuttamista yksityistämistä suosivaksi. Yhdessä rakennetut, kaikille avoimet palvelut lopulta romahtavat ja kansalaisten varallisuus kasautuu yksityisille toimijoille. Leikkaus- ja yksityistämiskierre tuhoaa hyvinvointivaltiomme.
Tilalle tarvitaan pitkäjänteisiin investointeihin perustuva talous, jossa tehokkuutta mitataan lyhytaikaisen taloudellisen tuloksen sijaan inhimillisillä ja ekologisilla mittareilla. Tämä tarkoittaa, että satsauksia yhteiskunnan perusedellytyksiin; koulutukseen, tutkimukseen sekä yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin.
Uussosialidemokratiasta vaihtoehto uusliberalismille
Sivistys takaisin – itsemääräytyvyyteen
Uusien työmuotojen haltuunotto- epämääräisyydestä ja epävarmuudesta eroon
Leikkaustalous kuriin ja investointia kehiin