Saavutetaanko tasa-arvoa lukukausimaksuilla?
Teksti julkaistu myös Etelä-Suomen Sanomissa 29.2.2016
Juhana Vartiaisen kohutwiitti mikrotalousteorian professori Hannu Vartiaisen ehdotuksesta asettaa korkeakouluille lukukausimaksut johti nopeasti useisiin maksujen puolustuspuheenvuoroihin. Koulutusleikkauksien takaa paljastuu laajempi oikeistolainen ideologia. Koulutuksen maksullisuutta ja yksityistämistä on pedattu leikkaamalla korkeakoulujen resursseja, joita halutaan paikata maksuilla. Uudenlainen käänne keskustelussa on kuitenkin ollut esittää lukukausimaksut tasa-arvoa edistävänä tekijänä.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen opintotuen selvitysmieheksi asettama professori Roope Uusitalon tunnetaan lukukausimaksujen puolustajaksi niiden tasa-arvoistavan vaikutuksen vuoksi. Hän vetoaa siihen, ettei koulutuksen maksuttomuus ei ole onnistunut poistamaan koulutuksen periytyvyyttä Suomessa, ja etteivät lukukausimaksut ole lisänneet Britanniassa periytyvyyttä – päinvastoin.
Korkeakoulutuksen maksuttomuudesta riippumatta koulutus valitettavasti periytyy Suomessa. Erityisesti isän sosioekonominen tausta vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin korkeakouluttautua. Britanniassa käyttöön otetut lukukausimaksut eivät ole muuttaneet merkittävästi koulutuksen periytyvyyttä. Siellä stipendijärjestelmä on voinut jopa mahdollistaa kouluttautumisen heille, joille se ei ole aiemmin lähtökohtaisesti mahdollistunut. On kuitenkin huomioitava, että Britannian sosioekonominen eriytyminen on jo valmiiksi korkeampaa kuin Suomessa, eivätkä yhteiskunnat tai niiden koulutusjärjestelmät ole rinnastettavissa. Argumentaation takana on myös vaarallinen lähtöoletus, että koulutuksen periytyvyydelle ei voida mitään.
Suomessa koulutuksen periytyminen on kiihtynyt erityisesti 1990-luvun peruskoulun valinnanvapauden mahdollistaman koulushoppailun myötä. Koulutuskeskustelussa luotetaan aivan liian paljon siihen, että kaikilla on samat resurssit ja edellytykset menestyä koulussa tai tehdä yksilöllisiä koulutussijoituspäätöksiä.
Ongelmallista on myös se, että Uusitalo ja kumppanit viittaavat tutkimuksiin yhteiskunnista ja koulutusjärjestelmistä, jotka eivät ole suoraan verrattavissa Suomeen. Suomessa koulutuksen periytyvyyden kitkeminen ei voi tarkoittaa lukukausimaksujen tuomista, vaan koulutuksen periytyvyyttä tasoitetaan tutkimustenkin perusteella tasa-arvoisemmalla varhaiskasvatuksella ja harrastusmahdollisuuksilla.
Kun politiikkaa ohjaa voimakkaasti uusliberalistinen talouspolitiikka, jää nähtäväksi kuinka pian Kokoomuksen talousauktoriteettina tunnetun Vartiaisen kevyt ehdotus lukukausimaksuista lopulta käy toteen.