Tasa-arvoinen koulutus mahdollistaa demokraattisen yhteiskunnan

Teksti julkaistu Lippu-lehden pääkirjoituksena 16.3.2017

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu aikana, jolloin valtaosa suomalaisista ja suomenkielisistä on ollut tasapuolisessa asemassa: sorrettuja ja köyhiä. Parempaa yhteiskuntaa rakennettiin yhdessä kaikille. Ymmärtäen, että kaikilla on rankkaa. Vaatimattomuus ja pyyteettömyys oli itsestään selvää, eihän ollut soveliasta kerskua kuin muilla ei mennyt yhtä hyvin – vielä. Päämääränä oli luoda kelpo puitteet kaikille.

Hyvinvointivaltio muodostettiin pitkällä aikavälillä monien kompromissien ja taistelujen tuloksena. Historiankirjat paljastavat meille, että ennen ei ollut helpompaa, mutta usko parempaan ja sen saavuttamiseen luotiin yhdessä. Uskottiin, että sivistys avaa ovia kaikille. Se, mitä ei osata, opetellaan.

Valistusajan filosofian pohjalta uskottiin, että koko kansan laajempi ymmärrys luo paremmat puitteet paremmalle yhteiskunnalle. Kun kaikki ovat samojen faktojen ja ymmärryksen parissa voidaan keskustelua ja yhteiskuntaa myös kehittää. Demokraattinen yhteiskunta on mahdollinen vain, jos kaikki lähtevät julkiseen keskusteluun samoilla perustiedoilla.

Sivistykseen ja koulutukseen ei suhtauduta enää velvollisuutena ja demokraattisen yhteiskunnan ehtona. Ei kuulemma haittaa, etteivät kaikki tiedä kaikkea ja asiat oppii työpaikalla. Teknokraattinen suhtautuminen koulutukseen ja sivistykseen johtaa kriittisen ajattelukyvyn ja oman elämän hallitsemisen välineiden unohtamiseen. Ei koulussa opiskella tulevaisuuden työllistymisen vaan maailman ja yhteiskunnan ymmärtämiseksi. Ymmärryksellä luodaan yhteiskuntaa ja toki samalla työtä. Kun sivistysasenne jätetään vain kotiympäristön välitettäväksi, kasautuu se jälleen vain korkeakoulutettujen vanhempien lapsille, jotka perivät sellaista strategista tietoa, jolla myös navigoivat elämänsä valintoja paremmin.

”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus. Oma vika, jos ei kouluttaudu.”, kirjoitti Sture Fjäder Twitterissä.

Ei Sture, olet väärässä. Ei ole oma vika, ettei omassa synty-ympäristössä ole sellaisia resursseja ja strategista tietoa, joka ohjaisi yhtä helposti korkeakouluttautumaan, kuin korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla. Ei ole oma vika, ettei saa samanlaista tietoa siitä, miten kannattaa elämän korttinsa pelata. Ja ei Sture, vaikka suomalainen koulu on maksuton ei koulutuksen periytyvyys tyhjene vain taloudellisiin resursseihin. Faktojen jälkeisenä aikana ei akateemisen ammatillisen keskusjärjestön puheenjohtajan tarvitse perehtyä tilastoihin, vaan voi oman elämän kokemuksien pohjalta laukoa totuuksia.

Useiden tutkimusten mukaan koulutus periytyy vanhempien sosioekonomisen taustan perusteella. Suomessakin, vaikka koulutus on maksutonta. Periytyvyys johtuu koulun ulkopuolisen ajan resursseista, jotka vaikuttavat koulussa suoriutumiseen ja kasaantuvat monien tasojen kautta haasteiksi pärjätä elämässä. Sen sijaan korkeakoulutettujen hyvätuloisten vanhempien harrastavan lapsen ja vähemmän stressille altistuvan nuoren elämän mahdollisuudet ovat aivan eri tasolla kuin työttömän ja matalasti koulutetun yksinhuoltajavanhemman lapsen resurssit suoriutua samoista suoritteista.

Sivistys on oman tietohorisonttinsa laajentamista. Kapeus johtaa taas pirstaloituneeseen keskusteluun, populismiin ja turhautumiseen. Aikamme populismi on osoitus sivistyksen rappeutumisesta. Osoitus ajautumisesta luonnontilaan, jossa tapahtumien kulkua ei ohjaa tahto totuuteen vaan vahvimman ja resurssirikkaimman valta.

Kuntavaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja valita, haluammeko rakentaa yhteiskuntaa ympäri Suomen yhdessä demokraattisesti - sivistyksen avulla.

Maria Rytkönen

Lippu-lehden päätoimittaja


RECENT POSTS

ARCHIVE