Avoin Lahti


Kuva: Antti Sepponen

Mun ajatuksissa on tänään pyörinyt paljon eilinen päivä. Erityisesti tämän päivän tapahtumien vuoksi. Yhteiskuntaamme vaivaa vakavasti erilaisten todellisuuksien pirstoituminen ja erkaantuminen. Eri taustaiset ihmiset eivät kohtaa, eivätkä siten ymmärrä toisiaan.

Tapasin eilen venäjänkielisiä lahtelaisia. He olivat kiinnostuneet lahtelaisesta koulutuspolitiikasta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta ja harrastustoiminnasta. He haluaisivat järjestää lapsilleen venäjänkielisiä kerhoja, opettaa venäjän kieltä ja kulttuuria, mutta kerhoille ei ole tarpeeksi tiloja Lahdessa. Olisi tärkeää, että lapset oppisivat myös äidinkieltään ja kulttuuria. Se on tärkeä osa ihmiset eheän identiteetin ja hyödyllinen kielitaito. Puhuimme myös, että kuinka tärkeää olisi, että suomalaisetkin oppisivat venäläisestä kulttuurista jotain, jottei turhia ennakkoluuloja ja harhamielikuvia syntyisi. Se on kovin yleistä näinä päivinä. Rasismia voitaisiin myös ennaltaehkäistä jakamalla tietoa erilaisista kulttuureista. Venäjän kielen taito olisi suuri resurssi lahtelaisille, jotka asuvat vain 2,5 tunnin päässä Pietarista. Sitä mietin tänään. 2,5 tuntia. Jotain niin kamalaa on tapahtunut niin lähellä. Facebook ei täyttynyt Venäjän lipuista.

Tilaisuuden jälkeen lähdin äitini mukaan Lahden Hennalaan vastaanottokeskukselle. Äitini toimii maahanmuuttajaluokan opettajana ja hänellä on turvanpaikanhakijoita oppilainaan. Tuon tuosta eri perheita joutuu hyvästelemään, tällä kertaa tilaisuus oli iloinen. Perhe oli saanut päätöksen myönnettystä turvapaikasta. Sain tutustua tähän perheeseen. Lapset puhuivat jo suomea sujuvasti ja valittivat, että koulussa ei saa tarpeeksi tehtäviä. Toisesta matematiikka on kivaa. Toinen haluaa yliopistoon ja kyselee miten pääsee lukioon. Valtavan fiksuja nuoria. Perheen tarina on koskettava, he ovat kulkeneet pitkän matkan.

Tänään on seurattu kuinka useita perheitä on pakkokäännytetty maahan, jossa ei ole turvallista olla. Perheissä uskotaan olevan myös alaikäisiä lapsia. Miten me voidaan?

Miksi ihmisiä erotellaan? En voi ymmärtää sitä.

Minun Lahteni on aina ollut monista eri taustoista koostuva. Paras ystäväni on filippiiniläinen, hänen miehensä kurdi, heidän lapsensa kummipoikani. Toinen kummipoikani on puoliksi kiinalainen. Ystäväpiirissäni on ollut saksalaisia, englantilaisia, turkkilaisia, kirgisilaisia, virolaisia, suomalaisia. En osaa nähdä heitä noin, taustansa kautta, he ovat ystäviä.

Reilu vuosi sitten järjestimme pienellä porukalla Avoin Lahti -mielenosoituksen aika pian maailmallakin levinneen uutisen jälkeen, jossa lahtelaisia oli käynyt häiriköimässä turvapaikanhakijoiden bussin saapumista vastaanottokeskukseen. He räjäyttelivät ilotulitteita bussia päin ja yksi oli Klu Klux Klan -asuun pukeutunut mies. Muistan tunteen kun tori täyttyi lahtelaisista avoimen Lahden puolesta.

Haluan olla aina edistämässä avointa Lahtea. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää pyrkiä ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja todellisuuksia ja kehittää niitä yhdessä mahdollisimman inhimillisiksi ja tasa-arvoisiksi meille kaikille.

#MariaRytkönen #kuntavaalit #Lahti #AvoinLahti #Lahdenvaltuusto

RECENT POSTS

ARCHIVE