Uusliberalistinen koulutuspolitiikka johtaa populismin syntyyn

Liike 2020 ry:n Liikkeellä-julkaisusarjan ensimmäinen osa Populismin julkaisutilaisuutta vietettiin Fleuriste-kahvilassa 16.5.2017.

Demokraattisesti johdetuissa valtioissa pyrkimyksenä on, että valtio on kansanvallan johtama. Oletuksena tälle yhteiskuntamallille on tai ainakin on ollut se, että kansa tietäisi mistä päättää, jotta voisi päättää. Valistusajan filosofit ja demokraattista tasavaltaa edistävät ideologit pitivät kansan sivistämistä ja humanismia edellytyksenä demokratialle. Kaikkien tuli tietää perustiedot ja vaikuttamisen tavat, jotta aito demokraattinen yhteiskunta muodostuisi. Tälle ajatukselle oli olennaista ihmiskuva yhdenvertaisesta ja rajattomasti oppivasta ihmisestä.

Yhteiskuntaa kyettiin rakentamaan yhdessä vain, jos kansakunta kykeni keskustelemaan samojen tietojen valossa keskenään. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu se, että hän tietää ja oppii tietämään, mitkä lainalaisuudet vaikuttavat hänen ympäristöönsä. Yhteiskunnalliset rakenteet luovat liian helposti mielikuvia “luonnollisista oloista”, joita on osattava tutkia kriittisesti.

Teoksessaan Talouskasvua tärkeämpää Martha Nussbaum varoittaa länsimaisen ihmiskunnan hiljaisesta kriisistä. Kun humanististen tieteiden ja koulutuksen sivistyksellistä asemaa kavennetaan, horjutetaan samalla demokratian pohjaa. Vain sivistys ja kriittinen ajattelu antavat mahdollisuuden itsenäiseen toimintaan ja kontrollin vastustamiseen, siis vapauteen. Todellinen valinnanvapaus on ymmärrystä vaihtoehdoista ja rajoitteista. Ihmisen ollessa kykenemätön ajattelemaan tai havaitsemaan itseään ja ympäristöään ohjailevia voimia, ei hän ole kykenevä päättämään omasta puolestaan. Sivistys on näin ollen demokratian ja itsenäisen ihmisen edellytys. Kun koulutus ja tiede nähdään vain talouskasvun välineenä, vaaraantuu myös mahdollisuus demokraattiseen yhteiskuntaan.

Globaali vallitseva trendi on ollut kuitenkin vähentää humanististen aineiden ja taideaineiden osuutta opetussuunnitelmissa. Japanissa opetusministeri Hakubun Shimomura lähetti vuonna 2016 valtion yliopistoille kirjeen, jossa hän kehotti lakkauttamaan laitoksia tai muuttamaan niitä niin, että ne ”palvelisivat paremmin yhteiskunnan tarpeita”. Kirje oli suunnattu erityisesti humanistista ja yhteiskuntatieteellistä opetusta antaville laitoksille. Nämä oppiaineet nähdään tuottamattomina ja turhina, koska niillä ei “menestytä” maailmanlaajuisilla markkinoilla. Kuitenkin juuri tässä ajattelussa heikennetään tiedostavan ja innovatiivisen ihmisen perustaa: luovuutta, mielikuvitusta ja kriittistä ajattelua.

“Taloudellisesti vaikeina aikoina...” Tällä lausella on oikeutettu moni poliittinen päätös ja moni yksilön elämää suoraan rajoittava tai heikentävä toimenpide. Usein perusteluiksi esitetään jokin globaali uhka tai akuutti resurssikato. Lähde tai vastuutahot eivät ole tunnistettavia vaan esiintyvät kielessä uskonnollisuudesta muistuttavina fraaseina. Kun taho ei ole tunnistettava on kritiikin antaminen mahdotonta.

Saksalaisen humanistifilosofin Erich Frommin käsite anonyymi auktoriteetti tarkoittaa hajautettua valtaa monimutkaisten rakenteiden sisään, joka on siten näkymätön yksilölle. Auktoriteetti tekeytyy “terveeksi järjeksi”, tilastoiksi, turvallisuudeksi, yleiseksi mielipiteeksi. Anonyymi auktoriteetti on tehokas, koska väki ei ymmärrä edes epäillä olevansa ohjattuna. Anonyymissa auktoriteetissa valta kytkeytyy persoonaan, vaikuttaen yksilön arvoihin, mielikuviin ja haluihin, sekä siten käyttäytymiseen. Realistinen, isänmaallinen, uhkakuvat tunnistava ja kriittinen ovat ominaisuuksia, joita jokainen haluaa vaalia.

Näiden vaaliminen vaatii kuitenkin faktapohjaista keskustelua ja kokonaisvaltaista kriittistä ajattelukykyä. Globaalin finanssikapitalismin ja monikansallisen vallanjaon maailmassa ihmiset eivät pysty käsiteistämään huoliaan eikä heillä ole välineitä hallita ympäristöään. Anonyymi ameeba on soluttautunut Eurooppaan aiheuttaen epävarmuutta ja pelkoa. Kun ihmisillä ei ole kykyä tai välineitä hahmottaa ympäristöönsä vaikuttavaa kokonaisuutta heitä on helppo johdattaa harhaan. Epäoikeudenmukaisuutta kokevien on helppo tarttua tunteita herättävien ja helppoja ratkaisuja tarjoavien sanomaan.

Taloudellisen kestävyyden aidot realiteetit, jotka poikkeavat perustavanlaatuisesti nykyisestä talouspolitiikan linjasta Euroopassa, eivät ole oikeastaan ristiriidassa populististen liikkeiden huolien kanssa. Ihmisten epävarmuus ja huonovoitisuus on seurausta heikosta ja lyhytnäköisestä talouspolitiikasta harvojen hyväosaisten johtamana. Koulutuksen kaventaminen sivistyksen osalta on johtanut siihen, ettei talouseliitin poliittisia liikkeitä ole kyetty tarkastelemaan riittävän tarkasti.

Kun kysymyksessä on todella resurssien epäreilu jakautuminen ei vallanpitäjää haittaa lainkaan kun kritiikki kohdistuu aivan toiseen kysymykseen. Populistiset liikkeet ylläpitävät vallalla olevaa asetelmaa. Tuloksena on sivistystä edelleen nakertava kierre, jossa yhteiskunnan perusrakenteiden purkaminen, ordoliberaali talouskuripolitiikka ja huono-osaisten ryhmien vastakkainasettelu syventävät ongelmia, joita ne luulevat korjaavansa.

Vain sivistyksen ja humanismin vallankumous voi korjata tilanteen. Humanismi mahdollistaa demokratia ja sitä kautta myös kestävän talouspolitiikan, oikeudenmukaisen tulonjaon ja kasvavan yhteiskunnan.

Maria Rytkönen

on koulutussosiologian ja -politiikan maisteri, koulutuspäällikkö Työväen Sivistysliitossa, Liike 2020 ry:n varapuheenjohtaja sekä koulutuksen asiantuntija, joka on kiinnostunut koulutuspolitiikan valtamekanismien muutoksesta.

Kirjoitus on osa Liike 2020 ry:n Liikkeellä-julkaisusarjan ensimmäistä osaa Populismi.

Koko Populismi-osan voi lukea täältä:

http://www.liike2020.fi/wp-content/uploads/2017/05/Liike2020-Populismi.pdf