Tunnista etuoikeutesi!
On etuoikeus olla avaamassa tätä taidenäyttelyä. Kun sanon näin, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. On etuoikeus olla avaamassa tätä taidenäyttelyä. Vaikka olenkin maahanmuuttajataustainen nuori nainen, olen monella tavalla etuoikeutettu. Istun moneen normiin ja minut on istutettu moneen normiin, mutta samalla olen maailman hyväosaisimpaan 1%:iin istuva valkoinen länsimaalainen cis-nainen. Olen tietysti aivan todella iloinen siitä, että saan avata tämän taidenäyttelyn, mutta etuoikeus ei ole asia, jota toivon kenellekään. Etuoikeus ei tulisi olla ylpeyden aihe vaan paikka pohtia oman toiminnan vastuuta ja valtaa: valta purkaa etuoikeutetun valtaa. Kirjoitin tätä puhetta eilen sen jälkeen kuin olin katsonut feministi stand up -koomikon Hannah Gadsbyn viimeisen näytöksen Naneten. Tämä oli sattuma. Ajattelin katsoa jotain kevyttä pitkän päivän päätteeksi ennen kuin kirjoitan ajatuksiani. Parempaa johdantoa en olisi voinut saada: sain elämäni opetuksen ja päädyin kirjoittamaan puhetta kyyneleet valuen. Upea, mutta aivan liian kalliin hinnan maksanut lesbonainen kertoo komedian keinoin tarinansa ja päätöksestään lopettaa komedia ja siihen liittyvä vähemmistöjen sorretusta asemasta ironisointi ja vitsailu, koska se ei johda johtopäätöksiin tai toimiin. Esitys on monella tavalla nerokas taideteos. Yksi tarinan opetuksista on se, että maailman historiaa on rakennettu liian pitkään vain yhdestä näkökulmasta, valkoisen heteromiehen näkökulmasta, vaieten muut. Liian pitkään elämän moninaisuuden puskeminen väkisin yhteen muottiin on romantisoitu taiteen keinoin yksikanavaiseksi kertomatta todella tarinan kaikkia näkökulmia. Toinen tarina opetus oli se, että tällaisen valtarakenteen ylläpitäminen pelon, huumorin tai poissulkemisen tekniikoilla on yksinkertaisesti väkivaltaista ja tuhoisaa. Meille kuvattu historia on kapea ja monella tavalla syrjivä näkemys, jossa ei kuvata kuin valtaapitävien etuoikeuksia. Omien etuoikeuksien tunnistaminen ei aina ole helppoa, mutta se on ensi askel sortavien rakenteiden purkamiseksi. Etuoikeuksien tunnistaminen ja jatkuva oppimisen matka itsestämme suhteessa ympäristöön on meidän jokaisen tehtävä. Koen, että olen juuri nyt elämäni yhden vaikeamman tehtävän edessä. Minua on pyydetty Lahti Priden suojelijaksi, ja rakkaan kotikaupunkini Lahti Priden 2018 teema on ”vähemmän kuin vähemmistöt”. Suojelijan tehtävänä on edustaa tätä tärkeää tapahtumaa. Äänen antaminen tapahtumalle, jonka pyrkimyksenä yksiäänisyyden kumoaminen ja jatkuvasti uusien näkökulmien löytäminen ei ole helppoa. Olen kiitollinen kunniasta päästä avaamaan 16 upean taiteilijan teosnäyttelyä, jonka viesti on juuri sitä mitä maailma kaipaa. On hienoa saada edustaa näin sitä muutosta ja parhaan kykyni mukaan pyrin edustamaan sitä, että eläisimme maailmassa, jossa jokaisen ääni tulisi kuulluksi ja nähdyksi oma itsenä ja arvokkaana ilman tarvetta selittelylle. Seksuaalisuus- tai sukupuoli ei ole koko ihminen, se on yksi osa ihmistä. Tämän näyttely on mielestäni vastaus mitä syvällisimmin taidehistoriasta valmistuneen Gadsbyn ja monen muun monesti vaadittuun vetoomukseen kirjoittaa historia kaikista perspekriiveistä taiteen keinoin. Antaen valta näkökulmiin, jotka eivät ole tulleet nähdyksi tai kuulluksi vaan poissuljetuiksi. Se on taidetta parhaimillaan. Ja se on tämän näyttelyn vahva viesti. Taide muuttaa maailmaa. Se paitsi purkaa rakenteita se luo myös utopioita, mahdollisia maailmoja ja paratiiseja samaistua, haaveilla ja tavoitella. Se, mistä pään sisällä on haaveillut, on aika näyttää maailmalle ja havaita, että meitä on paljon, jotka toivoisimme elämämme samassa paratiisissa. No, onko meillä mahdollisuus määritellä itse itsemme? Itselleni tärkeiden filosofien teoriat, Michel Foucaultn valtateoria ja minä-tekniikat sekä tätä teoriaa jatkanut Gilles Deleuzen kontrolliyhteiskunta- ja halutuotantoteoriat ovat mielestäni yhteiskuntamme merkittävimpiä ajatuksia ja teoriavälineitä, jotka paljastavat niitä valtatekniikoilta, joiden avulla identiteettimme ohjataan muotteihin ja ajatuskehikoihin kaupallisinkin tarkoituksin. Instituutiot, media ja kulutuskulttuuri pakottavat meidät väheksymään itseämme ja jatkuvasti ”korjailemaan” itseämme. Identiteettien ja kehojen kontrollivälineenä toimii normalisointi, luokitteluiden ja poikkeustilojen määrittely. Inhimillinen tarve tulla hyväksytyksi ajaa ihmiset turhaan ristiriitaan ja häpeää. Ulkopuolisuuden tunne on todettu vastaavan neurologisesti samanlaista kivun tunnetta kuin fyysinen kipu. Ulkopuolisuuden tunne ja kokemus vääränlaisuudesta ajaa ihmiset ennemmin seinien sisään päihteiden tai lääkkeiden turruttamaksi. Yhteiskuntamme tuottaa ennemmin pahoinvoivaa ihmismassaa kuin vapaita yksilöitä, koska vahvat yksilöt eivät tarvitse jatkuvasti kosmetiikka-, vaate- ja lääketeollisuutta täyttämään heikkoa itsetuntoa. Tiedän, että moni sateenkaariyhteisön ja eri vähemmistön jäsen on väsynyt tähän keskusteluun, mutta nämä teokset antavat ainakin minulle sitä voimaa ja uskoa, että rakkaus lopulta voittaa ja olemme koko ajan yhä menossa kohti sitä maailmaa, jota monessa näistäkin teoksista kuvataan. Samalla on hyvä muistuttaa kuitenkin niistä omista etuoikeuksista, joita ei ole tullut ymmärrettyä. Näyttely on oppimismatka meille kaikille. Tämä maailma on kova. Herkkyydestä tehdään liian usein heikkoutta, mutta todellista vahvuutta on ymmärtää, että herkkyys on rohkeutta; tuntea ja kokea empatiaa ja surua, on ainoa tie asioiden muutokseen. Autetaan siis toisiamme olemaan herkkiä, myös niitä kohtaan, jotka eivät sitä vielä osaa. He ovat heikkoja. Kyse on usein kaikkea tietämättömyydestä, opituista peloista ja ymmärtämättömyydestä myös omasta itsestään. Tämä näyttely ja koko Lahti Pride viikot ovat yksi iso askel tietämyksen nostamiseksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuskysymykset eivät ole parhaimmillaan paraateja tai bileitä vaikka mahtavia ovatkin, vaan parhaimillaan ne ovat tylsää arkista normaaliksi hyväksyttyä elämää ja arkea. Jotain, josta jokainen voi iloita ja sitä ei tarvitse verhota kulissien taakse. Jotain, jossa oman itsensä ja identiteettinsä ilmaiseminen on esteetöntä ja ennakkoluuloista vapaata. Jokaisella on itsemääräysoikeus määrittää itse itsensä ja kehonsa ilman kyseenalaistusta tai todistelua. Iloitaan näiden teoksien kautta ihmisistä itsensä määräämillä tavoilla ja tutkaillaan omia etuoikeuksia ymmärtääksemme paremmin toisiamme. Annetaan teoksien puhua puolestaan! Upeaa näyttelyä ja Lahti Pride -viikkoja!