Pikauudistuksen sijaan huomio on kiinnitettävä digi-ajan koulun tasa-arvoon ja opettajien osallistum

Kuva: Nora Vila / Demokraatti

Hannu L.T. Heikkinen jatkoi (Helsingin Sanomat 18.12.) Marko van den Bergin ja Janne Säntin (HS 7.12.) Vieraskynän avaamaa keskustelua koulu-uudistuksien tietopohjasta ja pikauudistuksista. Aihetta on sivuttu viime viikkoina myös Tommi Hoikkalan ja Tomi Kiilakosken tutkimusraporttiin liittyvässä uutisoinnissa (HS 10.12.) ja mielipidekirjoituksessa (HS 16.12.).

Erityisenä kysymyksenä tutkijat ovat nostaneet esiin digitalisaation onnistumisen kouluissa. Pidämme erittäin tärkeänä ja arvokkaana, että tutkijat osallistuvat nyt aktiivisesti koulutuspolitiikan ratkaisujen arviointiin ja pohtimiseen.

Koulujen digitalisoiminen ja informaatioyhteiskunnassa mukana oleminen on keskeinen kysymys suomalaisen osaamisen ylläpitämisessä ja kehityksessä. Suomalaisen yhteiskunnan menestys ja globaali asema rakentuvat myös jatkossa sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen varaan. Siksi koulujen digitalisaation onnistuminen on sivistysradikaalin Suomen strategiassa täysin keskeinen.

Kiilakosken ja Hoikkalan mukaan monien hankkeiden kautta on kehitetty erilaisia digitaalisia välineitä ja opetussuunnitelmatavoitteita, mutta pedagogisten menetelmien kehittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Vaikuttaakin siltä, että opettajien pedagogisia menetelmiä ja uutta pedagogista ajattelutapaa ei ole valmisteltu samalla intensiteetillä kuin erilaisia digiloikkia ja -strategioita.

Olemme kenties luottaneet liikaakin osaavien ja kehuttujen opettajiemme kykyyn muokkautua ja muuttua suurten muutosten keskellä. Tilannetta eivät ole helpottaneet niukat vuodet julkisen talouden puolella eikä ympärillä nopeasti muuttuva maailma.

Siksi nyt tarvitaan opettajille riittävästi tukea vastaanottaa uudet tavoitteet ja kehittää pedagogisia menetelmiä. On hyvä myös tiedostaa, että monet osaavat opettajat ovat jo kehittäneet ainutlaatuisia pedagogisia menetelmiä uuden opetussuunnitelman ja uusien digitaalisten välineiden haltuun ottamiseksi. Näiden kerääminen ja jakaminen valtakunnallisesti tuottaisi parhaat välineet kaikkien koulujen käyttöön.

Erikseen on syytä korostaa, että teknologian käyttöönotto ei ratkaise koulutuksen laatua. Digitalisaatio ja työn murros edellyttävät ennen kaikkea kykyä luovuuteen, kriittiseen ajatteluun ja soveltamiseen.

Meidän tulee varmistaa, että Suomessa on jatkossakin edistyksellistä ja lapsikeskeistä pedagogiikkaa, josta meidät maailmalla tunnetaan. Teknologia on tässä vain väline.

Osallistava ja kriittiseen ajatteluun kannustava pedagogiikka, jota toteutetaan digitaalisten välineiden avulla, ratkaisee koulutuksen laadun.

Pikauudistuksen sijaan nyt on tärkeä arvioida, mikä on koulujemme todellinen tilanne rankkojen säästökuurien ja monien samanaikaisten uudistusten jälkeen.

Uuden opetussuunnitelman mukainen omaehtoisuus tai itseohjautuvuus ei saa tarkoittaa lapsen itseselviytymistä tai kodin antamien resurssien mukaista pärjäämistä. Opettajilla tulee olla riittävät resurssit toteuttaa opetussuunnitelman tavoitteita pitäen kaikki mukana.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tulee taata kaikille samat mahdollisuudet ja sivistykselliset lähtökohdat pärjätä monimutkaisessa maailmassa. Tasa-arvon edistäminen on suomalaisen koulutusjärjestelmän suurin saavutus ja maailmalla tunnistettu vahvuus. Pidetään siitä kiinni.

Maria Mäkynen työn murros -projektipäällikkö ja väitöskirjatutkija

Pilvi Torsti dosentti, valtiotieteen tohtori ja kansanedustaja (sd.)

Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa: https://www.ess.fi/Mielipide/art2508978?fbclid=IwAR3tytUAfihrctXSIhEgUblkj9Kse_E2NvR8OCXnLTV8qSKXfTdGDu4_BAs